En vaan saanut aikaiseksi mennä sinne.. Kävin ovella aamulla kääntymässä, mutta ei ollut enää yhtään sellainen olo, kuin mitä eilen illalla ja yöllä oli. Aamulla olin vaan vähän turta ja tuntui et kyllä tää tästä. Selviän itseksenikin.. Viime yönä koetin käydä nukkumaan 24 aikaan, mutta nukahdin varmaan joskus kolmelta. Jotenkin noihin aikaan, mut vaan valtaa usein suru ja masennusfiilis. Oisin niin kaivannut halausta. Olisi ollut ihana käpertyä jonkun kainaloon turvaan itkemään.. Piti vaan kietoa peittoa tiukemmin ympärille. Nousin välillä ylös ja aloin leikellä hiuksistani kaksihaaraisia.. Sainpahan muuta ajateltavaa ja aikakin meni ihan kivasti ja sen jälkeen oli niin väsynyt, että nukahti helposti.

Tänään ei oo ollut yhtää viel sellanen surullinen olo. Vähän haikee ja väsyny vaan.

Koulussa yritin olla vähän epänormaali ja toivoin, et joku ois huomannu ettei mulla ollu kaikki ihan hyvin.. Mut ei ne tajunnu. Hymyilin kuulemma taas vaan koko ajan.. Ihme juttu, että kaikki huomauttelee mulle tuosta, mut sit jos oon myrtsinä niin kukaan ei ikinä muista sitä.. Musta tulee kuulemma hyvä asiakaspalvelija, kun hymyilen aina. *huokaus* tietäsivätpä vaan.

Mut tuntu niin oudolta koettaa mennä sinne kuraattorille, kun ei ollu yhtään sellanen fiilis, et haluais puhua jollekin. Ei aamusin tai päivisin mulla muutenkaan oo ikinä sellasta avautusfiilistä. Eri asia sitten illat ja yöt. Mut sillonhan ei oo mahdollisuutta kellekään kuraattorille tai vastaavalle jutella.

***

Pitäis nähä äiti kohta kaupungilla.. Saa nähä miten se reagoi, kun ei olla nähty nyt tuon eno-uutisen jälkeen.. Enkä tiiä, et miten mun pitäs reagoida ja pitäskö sanoo jotain tyyliin "otan osaa" vai mitä.. Ehkä mä käyttäydyn silleen normaalisti.. tai no normaalisti ja normaalisti, mut kuitenki mulle tavalliseen tapaan..