En uskonut, et joutusin koskaan kohtaamaan tätä. Kuvittelin, että se olisin minä, jos/kun joku lähipiiristäni tekisi itsemurhan. Mutta ei niin, että joku muu sen tekisi. En ole sisäistänyt ajatusta lainkaan. Äidin veli, mun eno ja kummisetä.
Kuollut.
Tehnyt luultavasti itsemurhan.

Aluksi mä en itkenyt. En kun kuulin tuosta. Luulin, että mummoni olisi kuollut, eikä tämän poika. Olin jo ehtinyt sisäistää ajatuksen, ettei mulla enää ole äidin puolelta isovanhempia. Mutta että Eno! Kuinka hän saattoi? Jos hän tappoi itsensä niin MIKSI? Eikö hän yhtään ajatellut vanhaa ja sairasta äitiään?? Mummo on ollut vaarin kuolemasta saakka nyt pari vuotta todella huonona ja sairaalahoidossa. Ei ole enää kuin ajan kysymys, koska hänkin on poissa... Olisin hyväksynyt enoni teon sitten, kun mummoani ei enää olisi ollut. Eno oli mummon ainut läheinen. Me asumme toisella puolella Suomea ja käymme siellä päin ehkä 4 kertaa vuodessa. Eno oli se, joka hoiti äitiään ja kävi tämän luona vierailuilla. Tiesin, että hänellä on ollut jotain ongelmia. Mutta koska mun helvetin paskat vanhemmat pitää virtahepoja olohuoneessamme niin en tiedä sen tarkemmin. On vain mun omia arvailuja ja olettamuksia. Itse asiassa porukat saivat tietää tuosta jo torstaina. Luulin perjantaina, et mummo olisi kuollut tai kuolemaisillaan, kun peruivat pizzareissumme, viikonloppumatkan ja läksivät autolla sinne käymään. Eivät kertoneet syytä tuohon, joten tein omat johtopäätökseni. Tänään sitten soitin siskolle viimein ja kysyin, että mitä siellä nyt oli tapahtunut. Pikkusiskoni ei olisi halunnut sanoa, ja ymmärsin että mummoni se olisi kuollut. No äiti soittaa sitten vähän myöhemmin, kun sisko oli varmaan sanonut, et minä olin soittanut. Selitti, jotain et halusivat kertoa mulle ihan kasvotusten tuon asian. Kyllä sitä nyt pitää puhelimessa ilmoittaa tuollaisesta eikä pantata asiaa neljää päivää!!! Mä niiiin inhoan porukoitani tälläisissä asioissa. Mä haluan, et mulle kerrotaan totuus ja asioista puhutaan suoraan!!

Tuntuu niin pahalta, kun ajattelee itsemurhaa. Ei se, jos sitä omalle kohdalle miettii, mutta kun ajattelee sitä jonkun toisen kannalta. Vaikka äidin sukulaiset eivät ole olleet kauhean läheisiä meille, kun asuvat nii kaukana ja niitä on tavattu nii harvoin niin enon kuolintavan vuoksi tää satuttaa mua kyllä aika paljon. Viikko sitten eno soitti minulle ja kysyi vähän vaivaantuneesti kuulumisiani. Se oli ihan todella yllättävää, kun ei hän koskaan ollut soittanut minulle,,, Ihmettelin sitä silloin suuresti. Ei oikeen sanonut mitään ja puhuimme ehkä vain puoli minuuttia tai minuutin. Taisin silloin miettiä hänen motiivejaan tuohon soittoon ja valehtelisin, jos väittäisin, ettei mielessäni käynyt sen voivan olla ns. viimeinen puhelinsoitto. En vaan uskonut, että hänestä olisi siihen. Oikeastaan nyt kun mietin niin saattaa olla, että mulle on jätetty kertomatta yksi asia viime talvelta. Silloin eno oli jotenki sekaisin. Soittelin meille kotiin monta kertaa päivässä ja keskellä yötä. Porukat oli iha hermostuneita ja raivoissaan. Kiskoivat puhelimen johdot seinästä yöksi jne. (asuin silloin vielä kotona.) Sitten eno joutui jostain syystä sairaalahoitoon huonon kuntonsa vuoksi. Syytä ei mulle sen tarkemmin kerrottu.. Ajattelin et kai hänen terveytensä petti, kun oli aina ollut jotenki sairas ja kauhean huonokuntoinen. Nyt tuli vaan mieleen, että mahtoikohan hän jo silloin yrittää itsemurhaa, mutta epäonnistui..? Voi olla et porukat on tienny, mut eivät ole vaan tuostakaan kertoneet mulle,, Et tuoki ois taas yks helvetin virtahepo meidän olohuoneessa!

Pistää vihaksi ja raivotuttaa.

Ahdistaa!

Mä tartteen itse kyl apua nyt. Kyl mä jaksasin viel olla vahva ja kestäsin tänki itsekseen, mut toisaalta en halua enää. Koulukin on jo menossa alamäkeä, kun oon pumminu sieltä parin viime viikon aikana varmaan 30 tuntia.. Pumminu oon ihan kokonaisia päiviä... Ja koskaan aiemmin en oo koulusta pumminu! (en ylä/ala-asteilla, enkä lukiossakaan, kuin ehkä 2-4 tuntia.) Ei vaan jaksa aamusin enää herätä ja lähtee kouluun..

En vaan tiiä, et uskallanko pyytää apua.. Kun se paljastais mun heikkouden ja tiedän, et siinä tilanteessa mä murtuisin. Kyyneliltä ei vältyttäis. Luokkalaiseni eivät saisi tietää, en halua sitä. Pitää pitää kulissit yllä.