jouluun on enää noin viikko.. 'jippii'.. *huokaus*

en ole ostanut yhtään joululahjaa, enkä oikeen taida ostaakaan. joulukorttejakaan en ole lähettänyt kellekään. pakko huomenna varmaan koettaa sutaista nimi korttiin ja postittaa edes kirjekavereilleni mikkeliin ja lappeenrantaan kortit, kun on minun vuoroni kirjoittaa- ollut jo kohta alku syksystä lähtien,, en vaan ole jaksanut tai saanut aikaiseksi enää kirjoittaa.

kävin tänään porukoilla. siinä syy, miksi olen taas näin maassa. en ole hakenut apua. pitäisi, mutten jaksa tai pysty. kyllähän mä jaksan ja selviin tästä viel itse...

sain tänään kuulla että enoni oli laatinut käsin testamentin. shokki. oli ilmeisesti suunnitellut itsemurhaansa jo pidemmän aikaan taas. Testamentissaan hän oli jättänyt jotain minulle ja siskolleni. En tarkemmin kysellyt äidiltäni, kun hän sanoi, ettei se luultavasti ole ihan laillinen ja kelvollinen.. Että sen näkee sitten aikanaan, kunhan kuolinpesä (hyi, miten kamala sana..) on setvitty jne.. Mutsi ei ilmeisesti vielä vuosiin aio myydä maatilaa taikka mökkiä varsinkaan. Ovathan ne toki hänelle tuttuja lapsuudesta jne, mutta itse olisin varmaan myynyt kaiken, mikä muistuttaisi minua entisestä ja saisihan niistä aika paljon rahaa. Haluisin tietää, et paljonko tai mitä mulle mahdollisesti ois testamentattu..

Kuulosti jotenkin niin raadolliselta, kun kuuntelin äitini suunnitelmia tälle viikolle. Aikoo matkata tuonne enoni luokse ja siivota taloa. Se kun on ollut aivan järkyttävässä kunnossa. En usko, että olette koskaan nähneet vastaavaa läävää. Kaikki tavarat ihan hujan hajan ja taloudenpito ihan rappiolla. Ja kaikkea kauheetakin sieltä siis ilmeisesti on löytyny, mm. mielipuolisia kirjeitä ja raapustuksia.. Haluaisin itsekin matkustaa paikalle, sillä kaikesta huolimatta olen utelias ja haluaisin päästä penkomaan paikkoja. Mulle kun ei kerrota tapahtuneesta juurikaan mitään niin saisin varmasti jotain tietoa tapahtuneesta ja motiiveista. Haluaisin ymmärtää sitä maailmaa, jossa enoni eli. Porukat ei kuitenkaan pysty koskaan niin tarkasti analysoimaan tai käsittelemään tapahtunutta yhtä henkisesti kuin minä. Tai siis etteivät he varmaankaan osaa ajatella kaikkea enoni näkökannasta jne. Mun on ollut aina helppo samaistua ja kuvitella itseni muiden asemaan, vaikka heidän elämänsä olisivat totaalisen erilaisia kuin minun.

Mä kelaan ihan liikaa aina näitä ikäviä asioita, tai kelaisin, JOS käsittelisin näitä. Mutta yritän vain työntää tämänkin taka-alalle ja ajatella, että "käsittelen tämän sitten joskus myöhemmin, kun aikaa on kulunut.." Mut ei pitäis toimia niin. kertyy vaan liikaa kaikkee kakkaa mieleen, ja se musertaa minua hiljalleen. En oo voinut puhua synkimmistä murheitani ja kaikkein kipeimmistä muistoista ja hetkistäni oikein kellekään. Joskus olen yrittänyt, muttei ole tullut oikeaa hetkeä ja henkilö kohdalle. Mielessä kun kummittelee edelleen mm. vuoden -05 'henkinen raiskaus', -06 viiltelevä ja bulimarektinen (ex-)ystävä, -07 hukutettu marsu, ja -08 vapun 'hyväksikäyttö'... ja nyt tää -08 itsemurha.

mun elämä on ihan rappiolla. katson tätä syksyä ja huomaan, etten ole saanut enää mitään aikaan. vielä elokuussa jaksoin ylläpitää kämppää siistinä.. voi kyllä johtua myös siitä, ettei kämppikset vielä sillon oleskelleet täällä.. mut nykyään mun huone on aina ihan sekaisin, kun en vaan saa pidettyä sitä järjestyksessä. en jaksa. :< mä tartteisin oikeesti vähintään kaksi viikkoo aikaa vaan itelleni lepäämiseen ja kuntoutumiseen. tartteisin virikkeitä mielelleni, mutta nyt en oo jaksanut lukee kirjan kirjaakaan lähes vuoteen.. mun ennen niin rakas ja tärkeä harrastus on saanut väistyä.. ei vaan jaksa. jos ei olis töitä, mulle jäis ees vkloput vapaaks ja saisin ehkä levättyä ees sillon. ja jos en ois näin baarikärpäistynyt. joka vkloppun on tänä syksynä käyty baarissa vähintään kerran. (syysloman jälkeen n. 2-3 kertaa joka viikko) et ei kai oo ihmekään, et oon aika kuitti. nyt ois viel kymmenen päivän työputki ennen kuin on 2(!) päivää lomaa... ja sitten taas töitä, kunnen vaihtuukin vuosi ja lähdemme matkalle.. Et sitten ehkä saan vähän palauduttua parempaan kuntoon, kun joutuu viikoksi ihan eri maisemiin. (en kyllä haluaisi edes lähteä, mutta pakko kun hetkellisestä mielijohteesta suostuin.. mielummin paiskisin senkin ajan töitä ja tienaisin rahaa...)