Aamulla kaikki on aina hyvin. Edellisillan ikävät muistot ja viiltävät ajatukset ovat jähmeänä mielessä. Ajatus ei koskaan tuohon aikaan päivästä kulje kirkkaasti. Liian vähäiset yöunetkin ovat syynä, eivätkä keho ja mieli ole ehtineet vielä heräämään unen jäljiltä.

Koulussa tiedän, mitä minun pitäisi tehdä; Hakea apua. Mennä viimeinkin terveydenhoitajan juttusille ja kertoa etten jaksa enää. Mutta päivällä tuo kaikki tuntuu ylivoimaiselta ja turhalta. Ei mieltä vaivaa kuin väsymys, muuten olen aivan turta ja tunnoton. Kerran menin jo terveydenhoitajan oven taakse, mutta ovivalo paloi punaisena. Pakenin takaisin luokkaan.

Alkuyöt ovat kaikkein pahimpia. Tuttu masentuneisuus hyökyy päälle taas. Päivän tapahtumilla on merkitystä illan fiiliksiin. Pahinta, kun on väsynyt, uupunut ja haikealla mielellä. Ajatukset kääntyvät silloin nukkumaanmennessä liian helposti muistoihin ja ikävyyksiin. Kunpa voisin tähän aikaan avautua ongelmistani ja tilanteestani jollekin ja saisin apua. Olen yöeläjä, pystyn puhumaan vasta keskiyön aikaan.

Miten usein olenkaan ehtinyt itkeä elämääni. Sitä, miten huonot kortit olenkaan elämääni saanut. Kuka varasti kaikki valttini?

Olen heikko. En halua paljastaa heikkouksiani. Tahtoisin apua, en vaan pysty sitä pyytämään. En halua menettää kasvojani muiden silmissä. En halua leimautua heikoksi. Olen vahva, koska minun täytyy. On aina pitänyt olla. Olen oppinut kestämään ainaista pilkkaa ja hienoista syrjintää. Olen kova, ilkeä ja kyyninen. Suojamuurini takaa ette tunne todellista minääni. Ettekä tule tuntemaankaan. Enhän itsekään tiedä kuka oikein olen..

Haluaisin itkeä jonkun sylissä. Vuodattaa kaikki minua vaivaavat murheeni niin, että joku ymmärtäisi. Haluaisin avautua jollekin, joka ei vähättelisi tai tuomitsisi. Kuuntelisi ja auttaisi minua saamaan sanotuksi kaiken, mikä mieltäni painaakaan.

Keskiyön aikaan tiedostan oikein hyvin, mikä kaikki elämässäni onkaan pielessä. Tiedän, mitä pitäisi tehdä muuttaakseni ne seikat. Mutta aamulla kaikki sellaiset ajatukset ja lupaukset ovat yhtä tyhjän kanssa.

Viisainta mennä nyt vaan nukkumaan. Huominen ei kuitenkaan tuo muutosta, enhän silloinkaan saa muutettua tilannettani mitenkään. Ehkä vielä joskus.. Toivoisin vaan, että joku puuttuisi tilanteeseen ilman, että sitä pyydän. huomatkaa minut.kaikki ei ole hyvin. 

Kertoo kai se jo jotain, jos en käy koulussa, enkä selvitä poissaoloja. Töihinkään ei enää olisi kiinnostusta mennä enkä jaksaisi välittää. Oikeastaan en jaksa välittää enää mistään... Mutta nyt nukkuumaan...